Alku vastasyntyneeni kanssa ei ollut helppoa ! Olin ihan yksin tämän käärön ja koirani kanssa ja kaikki oli uutta ja outoa! Tuntuu kuin olisi ollut ensimmäiset viikot ihan unessa ! Minulla oli ihan kamala babyblues kausi jolloin vain itkin ja itkin kaikelle mahdolliselle ja kaikki tuntui mahdottomalta ja liian vaikealta ! Onneksi masennus meni ohi ja pystyin keskittymään äidiksi kasvamiseen ja poikani tutustumiseen :)
Nyt on vajaa kolme kuukautta vauvani syntymästä ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen ! En edes tiennyt kuinka paljon rakkautta voi elämässä olla ennen poikani syntymistä ! Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut ja on aivan uskomatonta seurata hänen kasvua ja kehitystä !
Annoin poikani nimeksi Niko Daniel, kutsumanimi Daniel. Meillä oli aivan ihanat nimeämis juhlat ja sen aikana kaikki oli niin todellista ''nyt minulla on poika, jolla on ihan oma persoona ja ihan oma nimi'' aivan uskomaton tunne ! Olin niin onnellinen äiti, ja olen edelleen. Daniel kehittyy niin huimaa vauhti
a että välillä tuntuu kun kaikki menisi siivillä ohi ! Vastahan hän oli vain pieni avuton käärö jota piti vain sylissä ja syötti päivät pitkät, nyt hän jo hymyilee, leikkii, on hereillä paaaaaljon enemmän, syö harvemmin ja kasvaa omaksi persoonakseen joka päivä vaan enemmän. On tuo ihmisen elämän alku kyllä uskomatonta, en ollut edes ajatellut asiaa ennen Danielia, mutta kyllähän me kehitymme ensimmäisen parin vuoden aikana ihan uskomatonta vauhtia pieniksi ihmisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti